maanantai 21. syyskuuta 2015

Tuleva pelastuskoira

Aika menee nopeasti, lehdet jo tippuu puusta ja ilma on mukavan viileä. Tällä hetkellä parasta on juosta ihan päättömästi syksyisessä metsässä mun omien kanssa. Välillä pyöriä makeissa hajuissa ja syödä mustikoita suoraan puskasta. Ruoka on parasta mitä tiiän ja mun oma mamma. Ja noi pojat.
 Parina lämpimänä päivänä ollaan käyty vielä uimassa! Se on myös yks mun lempparipuuhista.


 Ja kaikki koirakaverit tietenkin!

Ainiin, aloitettiin treenaamaan Kuopion pelastuskoirissa. Ensimmäisillä kerroilla oltiin porukalla makkararinkiä, joka käsi tarjosi mulle vaan nakkia! Aluksi olin vähän epäileväinen, että mikä tää tällainen juttu nyt on ku vieraat kyykkii ringissä ja kutsuu mua luokse. Mitään hämärää taka-ajatusta siinä ei sit lopulta ollut, nakit loppui nopeasti ja kehuja tuli. Seuraavalla kerralla muistin tän homman nimen ja imuroin herkut samantien parempiin suihin. On se treenaaminen kivaa. Tehtiin myös lyhyt harjoitus missä yksi niin kutsuttu maalimies juoksi mua karkuun ja ku otin sen kiinni nii sain nakkia. Ihan hauskaa tämä haku. Aksukin kävi hakutreeneissä ja se oli tosi taitava. Ne teki jo haastavampia harjoituksia onnistuneesti :)

Koko ajan opitaan mamman kanssa uutta ja jos ahkeria ollaan musta tulee isona ihan oikea pelastuskoira! No mitä vaan mun ihmisen (ja nakkien) kanssa. Keskitytään maastotreeneissä siis hakuun ja jälkeen, kentällä treenataan tottista ja kotona opetellaan mm. noutoa. Meinataan jossain vaiheessa kokeilla myös ainakin rauniota ja vepeä!

Seuraavaan päivitykseen,
Prinsessa Kira